ÄÄNIMALJAT JA TUTKIMUS
Ääni voidaan kuulla. Värähtely voidaan tuntea.
Kun äänimaljaa soitetaan, malja alkaa värähdellä. Tämä värähtely saa ympäröivän ilman värähtelemään ja synnyttää äänen, jonka kuulemme.
Ääni ja värähtely eivät siis ole kaksi toisistaan irrallista ilmiötä, vaan saman tapahtuman eri tavoin havaittavia puolia.
Äänimaljan ääni etenee ympäristöön ääniaaltoina ja vaimenee etäisyyden kasvaessa. Lähellä voimakkaasti värähtelevää maljaa kokemus ei kuitenkaan ole vain kuulonvarainen. Äänen synnyttämä painevaihtelu ja maljan värähtely voivat olla myös kehollisesti aistittavia. Kun malja asetetaan suoraan keholle, sen mekaaninen värähtely välittyy lisäksi kosketuksen kautta kehoon.
Sounds for Horses® -hoidossa hevonen kohtaa siksi äänimaljan monella tavalla. Se kuulee äänen, voi aistia maljan värähtelyä sen ollessa lähellä ja voi kokea värähtelyn suoraan kehollaan, kun maljaa käytetään kosketuksessa.
Se, miten voimakkaana hevonen eri tilanteissa värähtelyn kokee, riippuu muun muassa maljasta, soittamisen voimakkuudesta, taajuuksista, etäisyydestä ja siitä, onko malja kosketuksessa kehoon. Tätä nimenomaan hevosten ja äänimaljojen yhdistelmällä ei ole vielä tutkittu riittävästi.
Hevonen kokee äänen eri tavalla kuin ihminen
Hevonen elää hyvin aistivassa maailmassa.
Saaliseläimelle ympäristön hienovaraisten muutosten havaitseminen on ollut eloonjäämisen kannalta tärkeää. Äänet, liike, kosketus ja muiden yksilöiden käyttäytyminen ovat jatkuvasti osa sitä tietoa, jonka perusteella hevonen arvioi ympäristöään.
Myös hevosen kuulo eroaa ihmisen kuulosta. Tutkimusten perusteella hevonen pystyy kuulemaan ihmistä korkeampia taajuuksia, ja sen liikkuvat korvat auttavat äänen suunnan paikantamisessa.
Tästä seuraa Sounds for Horsesin kannalta tärkeä periaate.
Ihminen ei voi päättää hevosen puolesta, mikä ääni on sille miellyttävä tai sopivan voimakas.
Ääni, jonka ihminen kokee kauniina ja rauhoittavana, ei välttämättä tunnu kaikista hevosista samalta. Siksi äänen voimakkuutta, maljan etäisyyttä ja työskentelyn etenemistä mukautetaan hevosen käyttäytymisen ja reaktioiden perusteella.
Hevonen saa myös itse ottaa etäisyyttä tai lähestyä. Sen ei tarvitse jäädä paikalleen vain siksi, että ihminen on päättänyt tehdä hoitoa.
Herkkä myös tuntemaan
Hevosen tuntoaisti on hyvin herkkä.
Tämän tietää jokainen hevosten kanssa elänyt hyvin arkisesta asiasta. Hevonen havaitsee pienenkin kärpäsen ihollaan ja pystyy värisyttämään ihoaan juuri siitä kohdasta.
Tutkimuksissa hevosten kosketusherkkyyttä on mitattu muun muassa erittäin hienoilla von Frey -filamenteilla. Hevoset reagoivat hyvin kevyisiin mekaanisiin ärsykkeisiin, ja kosketusherkkyydessä on todettu eroja sekä yksilöiden että kehon eri alueiden välillä.
Tämä auttaa ymmärtämään myös äänimaljojen käyttöä.
Hevonen ei ole suuri eläin siinä merkityksessä, että sen aistimusten pitäisi olla voimakkaita ennen kuin se ne huomaa. Päinvastoin. Suuri keho voi olla erittäin herkkä pienillekin ärsykkeille.
Siksi Sounds for Horsesissa ajatuksena ei ole käyttää mahdollisimman voimakasta ääntä tai värähtelyä. Olennaista on löytää juuri kyseiselle hevoselle siinä hetkessä sopiva tapa työskennellä.
Vähemmän voi olla enemmän.
Mitä äänen vaikutuksesta hevosiin tiedetään?
Nimenomaan äänimaljojen vaikutuksista hevosiin on vielä hyvin vähän tutkimusta. Äänen ja musiikin vaikutuksia hevosiin sen sijaan on tutkittu jonkin verran, ja viime vuosina aiheesta on julkaistu myös uusia tutkimuksia.
Vuonna 2024 julkaistussa Scientific Reports -tutkimuksessa selvitettiin eri tempoisen klassisen musiikin vaikutuksia tallissa oleviin hevosiin sosiaalisen eristämisen ja liikkumisen rajoittamisen aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa sykettä, hengitystiheyttä, silmän lämpötilaa sekä verestä mitattavia muuttujia.
Musiikkialtistukseen liittyi useita muutoksia fysiologisissa mittareissa. Molempien musiikkitempojen yhteydessä havaittiin myös serotoniinitason nousua viikon altistuksen jälkeen. Kaikki mittarit eivät kuitenkaan muuttuneet samalla tavalla, mikä muistuttaa siitä, ettei hevosen kokemusta voi päätellä yhdestä fysiologisesta muuttujasta.
Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa puolestaan verrattiin klassisen, country- ja new age -musiikin vaikutuksia hevosiin lyhytaikaisessa stressitilanteessa. Hevosilta mitattiin muun muassa sykettä, sykevälivaihtelua, lämpötiloja ja kasvojen ilmeitä.
Tutkimuksessa tammojen stressiin liittyvät vasteet vähenivät joidenkin musiikkityylien yhteydessä, kun taas ruunien reaktiot olivat erilaisia ja vähäisempiä. Tutkijat korostivatkin yksilöllisten erojen merkitystä.
Tulos on Sounds for Horsesin kannalta kiinnostava.
Sama ääni ei välttämättä tarkoita samaa asiaa jokaiselle hevoselle.
Musiikkitutkimuksia ei kuitenkaan pidä käyttää todisteena äänimaljahoidon vaikutuksista. Kaiuttimesta soitettu musiikki ja lähellä hevosta tai sen kehoon kosketuksessa soiva äänimalja ovat erilaisia ärsykkeitä.
Tutkimukset kertovat meille kuitenkin, että hevonen reagoi ääniympäristöönsä ja että yksilöllisyydellä näyttää olevan merkitystä.
Mitä äänimaljoista tiedetään?
Äänimaljoista on tutkittu enemmän ihmisiä kuin eläimiä.
Tutkimuskenttä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Vuonna 2025 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa koottiin yhteen 19 kliinistä tutkimusta vuosilta 2008–2024. Tutkimukset käsittelivät muun muassa ahdistuneisuutta, mielialaa, unta, kipua sekä erilaisia fysiologisia mittareita.
Katsauksen perusteella äänimaljoihin liittyvillä interventioilla saattaa olla potentiaalia esimerkiksi ahdistuneisuuden, mielialan ja unen tukemisessa. Samalla tutkimukset olivat keskenään hyvin erilaisia ja aineisto edelleen niin rajallista, ettei vahvoja yleisiä johtopäätöksiä voida tehdä.
Toinen vuonna 2025 julkaistu systemaattinen katsaus käsitteli 14:ää kvantitatiivista tutkimusta tiibetiläisten äänimaljojen käytöstä aikuisilla. Tutkimuksissa oli havaittu esimerkiksi vähentynyttä koettua stressiä ja ahdistuneisuutta sekä joitakin muutoksia sykevälivaihtelussa, sykkeessä ja aivojen sähköisessä toiminnassa.
Myös tämän katsauksen tekijät korostivat, että tutkimuksia on vielä vähän, tutkimusasetelmat vaihtelevat ja laadukkaampia kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan.
Tämä on Sounds for Horsesin kannalta tärkeä rajanveto.
Ihmisillä havaittu vaikutus ei ole todiste saman vaikutuksen toteutumisesta hevosella.
Se voi antaa kiinnostavan tutkimuskysymyksen, mutta se ei anna meille lupaa hypätä suoraan johtopäätökseen.
Entä värähtely ja keho?
Sounds for Horsesissa äänen rinnalla erityisen kiinnostavaa on värähtely.
Kun äänimalja on kosketuksessa kehoon, maljan mekaaninen värähtely välittyy suoraan kehoon. Maljan ollessa aivan kehon läheisyydessä hevonen puolestaan kohtaa äänen ja ilman kautta välittyvän akustisen energian hyvin läheltä.
Äänimaljan värähtelyn tarkkoja vaikutuksia hevosen kudoksiin, hermostoon tai fysiologisiin vasteisiin ei tällä hetkellä tunneta riittävän hyvin.
Ihmisillä on tutkittu laajemmin vibroakustista stimulaatiota, jossa matalataajuista ääntä ja värähtelyä johdetaan kehoon erityisillä laitteilla. Tällaisissa tutkimuksissa on havaittu muun muassa muutoksia autonomiseen hermostoon ja rentoutumiseen liittyvissä mittareissa.
Vibroakustinen laite ei kuitenkaan ole äänimalja, eikä ihmistutkimusta voi siirtää suoraan hevoseen.
Tutkimukset osoittavat silti yhden kiinnostavan asian: kehollinen värähtely on itsessään tutkimisen arvoinen fysiologinen ärsyke.
Mitä äänimaljan tuottama värähtely tekee hevosen kokemukselle? Kuinka suuri ero on sillä, onko malja metrin päässä, aivan kehon vieressä vai suoraan kehon päällä? Miten eri kokoiset ja eri taajuuksilla värähtelevät maljat eroavat toisistaan?
Näihin kysymyksiin tarvitaan vielä hevosiin ja nimenomaan äänimaljoihin kohdistuvaa tutkimusta.
Hevonen kertoo
Sounds for Horsesissa tutkimustiedon rinnalla kulkee käytännön havainnointi.
Hoidon aikana hevonen voi laskea päätään, muuttaa hengitystään, huokaista, haukotella, vaihtaa asentoa tai jäädä lepoasentoon. Se voi lähestyä maljaa tai ottaa siitä etäisyyttä. Se voi kääntää jotakin kehon aluetta hoitajaa kohti tai poistua kokonaan tilanteesta ja palata myöhemmin.
Nämä reaktiot ovat Sounds for Horsesissa arvokkaita, koska niiden perusteella käydään vuoropuhelua hevosen kanssa.
Niitä ei kuitenkaan pidä tulkita enemmän kuin mitä ne kertovat.
Jos hevonen ottaa etäisyyttä, tiedämme sen valinneen etäisyyden. Jos se palaa lähemmäksi, tiedämme sen valinneen lähestymisen. Jos se kääntää jotakin kehon osaa hoitajaa kohti, voimme vastata siihen ja tarkkailla, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Emme sen sijaan voi pelkän käyttäytymisreaktion perusteella päätellä, että hevonen olisi diagnosoinut itseltään vamman tai kertonut tietyn kudoksen tarvitsevan hoitoa.
Hevonen voi kertoa paljon kokemuksestaan. Meidän tehtävämme on olla tekemättä sen viesteistä suurempia tulkintoja kuin niihin on perusteita.
Tämä on minusta yksi hevosen kuuntelemisen tärkeimmistä muodoista.
Hevosen ja ihmisen välinen kohtaaminen
Sounds for Horsesissa on vielä yksi ulottuvuus, jota on vaikea erottaa itse äänestä ja värähtelystä.
Ihminen.
Vuonna 2026 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin 104 tutkimusta hevosen ja ihmisen välisestä emotionaalisesta vuorovaikutuksesta. Hevosten havaittiin reagoivan ihmisten tunnetiloihin muun muassa kehonkielen, äänen ja ilmeiden perusteella. Tutkimuksissa hevosen tilaa arvioitiin useimmiten kehonkielen avulla, mutta myös sydämen sykettä, sykevälivaihtelua ja kortisolia mitattiin. Katsauksen yksi keskeinen havainto oli, että käyttäytymisen ja fysiologisten mittareiden yhdistäminen antaa vahvemman kuvan vuorovaikutuksesta kuin yksi mittari yksinään.
Tämä tuo tutkimukseen jotain, jonka olemme Sounds for Horsesissa nähneet tärkeänä alusta asti.
Hoitoa ei voi täysin erottaa siitä, kuka on hevosen kanssa ja millainen suhde tilanteessa syntyy.
Sounds for Horsesissa ei ole vain äänimalja, joka vaikuttaa hevoseen.
On hevonen, ihminen, ääni, värähtely, tila ja niiden välinen vuorovaikutus.
Hevonen reagoi maljaan, mutta samalla se reagoi myös ihmiseen. Ihminen reagoi puolestaan hevosen vastaukseen ja muuttaa omaa toimintaansa.
Kohtaaminen elää koko ajan.
Kokemus ei ole sama kuin tutkimustieto
Sounds for Horses -hoitoja on tehty vuosien ajan ja erilaisten hevosten kanssa on kertynyt paljon käytännön kokemusta.
Tällä kokemuksella on merkitystä. Ilman sitä koko Sounds for Horses -menetelmää ei olisi syntynyt.
Silti kokemus ja tutkimustieto ovat eri asioita.
Käytännössä voimme havaita, miten hevonen reagoi. Voimme verrata erilaisia tilanteita, oppia vuosien kokemuksesta ja mukauttaa toimintaamme sen perusteella.
Tieteellisessä tutkimuksessa puolestaan pyritään kontrolloimaan muuttujia ja selvittämään systemaattisesti, mikä mahdollisen muutoksen aiheuttaa.
Molemmat voivat olla arvokkaita, kunhan niitä ei sekoiteta keskenään.
Siksi Sounds for Horsesissa haluamme pitää näkyvillä kolme asiaa:
Mitä tutkimuksesta tiedetään.
Mitä hevosten kanssa havaitaan.
Mitä emme vielä tiedä.
Mitä emme vielä tiedä?
Ehkä kaikkein kiinnostavimmat kysymykset ovat juuri niitä, joihin meillä ei vielä ole vastauksia.
Tällä hetkellä ei ole riittävää korkealaatuista tutkimusnäyttöä siitä, millaisia fysiologisia vaikutuksia nimenomaan äänimaljahoidolla on hevoseen.
Emme esimerkiksi tiedä tarkasti, kuinka kaukaa hevonen tuntee eri äänimaljojen tuottaman värähtelyn. Emme tiedä, mitä eroa hevosen fysiologiassa syntyy silloin, kun malja soi sen vieressä verrattuna siihen, että värähtely johdetaan suorassa kosketuksessa kehoon.
Olisi kiinnostavaa mitata hoidon aikana muun muassa sykettä, sykevälivaihtelua, hengitystä ja lämpötilaa sekä yhdistää nämä hevosen käyttäytymisen systemaattiseen havainnointiin.
Vielä kiinnostavampaa olisi erottaa toisistaan äänen, värähtelyn, hoitajan läsnäolon, ympäristön sekä ihmisen ja hevosen välisen suhteen vaikutuksia.
Ja ehkä yksi Sounds for Horsesin näkökulmasta tärkeimmistä kysymyksistä on tämä:
Mitä tapahtuu, kun hevonen ei ole vain hoidon kohde, vaan aktiivinen osapuoli, joka saa itse vaikuttaa siihen, miten hoito etenee?
Perinteisessä koeasetelmassa tutkija määrittää ärsykkeen ja eläin vastaanottaa sen.
Sounds for Horsesissa hevonen voi vastata, ja sen vastaus muuttaa seuraavaa tapahtumaa.
Juuri sitä vuoropuhelua olisi kiehtovaa tutkia.
Uteliaisuudesta kaikki alkoi
Sounds for Horses syntyi aikanaan uteliaisuudesta.
Sama uteliaisuus kuuluu siihen edelleen.
Tutkimus äänimaljoista lisääntyy. Ymmärryksemme hevosen aisteista, hyvinvoinnista ja ihmisen ja hevosen välisestä vuorovaikutuksesta kehittyy jatkuvasti.
Haluamme seurata tätä tutkimusta avoimesti ja kriittisesti.
Meidän ei tarvitse käyttää tiedettä todistamaan sellaista, mitä tiede ei vielä pysty osoittamaan.
Voimme sen sijaan kertoa rehellisesti, mitä tiedämme.
Voimme kertoa siitä, mitä hevosten kanssa havaitsemme.
Voimme myöntää sen, mitä emme vielä tiedä.
Ja voimme jatkaa kysymistä.
Sillä Sounds for Horsesin lähtökohta ei ole koskaan ollut se, että ihmisellä olisi kaikki vastaukset.
Lähtökohta on halu kuunnella vastausta.
Ääni. Värähtely. Läsnäolo.
Hevosen ehdoilla.
Sounds for Horses® on hevosen hyvinvointia tukeva täydentävä menetelmä. Se ei ole sairauksien tai vammojen diagnosointi- tai hoitomenetelmä eikä korvaa eläinlääkärin tutkimusta ja hoitoa, fysioterapiaa tai muuta hevosen tarvitsemaa terveydenhuoltoa.
Lähteet
Cai, Y. ym. (2025). Therapeutic effects of singing bowls: A systematic review of clinical studies. Integrative Medicine Research, 14(2), 101144. Katsauksessa tunnistettiin 19 kliinistä tutkimusta kahdeksasta maasta, joista yhdeksän oli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia.
Lin, F-W., Yang, Y-H. & Wang, J-Y. (2025). Effects of Tibetan Singing Bowl Intervention on Psychological and Physiological Health in Adults: A Systematic Review. Healthcare, 13(16), 2002. Katsauksessa tarkasteltiin 14:ää kvantitatiivista tutkimusta äänimaljainterventioiden psykologisista ja fysiologisista vaikutuksista aikuisilla.
Oliveira, F. Y. U. ym. (2024). Impact of musical rhythm on blood, physiological and welfare parameters in stabled horses. Scientific Reports, 14, 31311. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri tempoisen klassisen musiikin vaikutuksia tallissa olevien hevosten fysiologisiin ja hyvinvointiin liittyviin mittareihin.
da Fé, V. C. S. ym. (2025). Auditory enrichment on facial and physiological responses of Pantaneiro geldings and mares under short-term stress. PLOS ONE, 20(5), e0323649. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri musiikkityylien vaikutuksia hevosten fysiologiaan ja kasvojen ilmeisiin lyhytaikaisen stressin aikana.
Rochais, C. ym. (2023). Horses' Tactile Reactivity Differs According to the Type of Work: The Example of Equine-Assisted Intervention. Veterinary Sciences, 10(2), 130. Tutkimuksessa hevosten kosketusreaktiivisuutta arvioitiin standardoiduilla von Frey -filamenteilla, ja herkkyydessä havaittiin sekä yksilöllisiä että kehon alueisiin liittyviä eroja.
Tripon, M. A., Manolăchescu, D., Papuc, I., Daradics, Z. & Crecan, C. M. (2026). Measuring emotional contagion in Horse–Human interactions: A systematic scoping review of methods and outcomes. Journal of Equine Veterinary Science, 156, 105754. Katsaus sisälsi 104 tutkimusta hevosen ja ihmisen välisestä emotionaalisesta vuorovaikutuksesta ja sen mittaamisesta.