TARINA
Sounds for Horses® ei oikeastaan alkanut äänimaljoista. Sen juuret ovat paljon kauempana, omassa matkassani hevosten kanssa ja siinä, miten käsitykseni hevosesta ja ihmisen suhteesta hevoseen on vuosien aikana muuttunut.
Olen 1980-luvun ratsastuskoulukasvatti. Opin ratsastamaan ja toimimaan hevosten kanssa maailmassa, jossa ihminen pitkälti määritteli, mitä tehdään ja hevosen tehtävä oli vastata ihmisen pyyntöihin. Hevosia rakastettiin ja niistä huolehdittiin, mutta hevosen omaa ääntä ei kuunneltu samalla tavalla kuin tänään. En minäkään osannut sitä silloin kuunnella.
Vuosien mittaan oma hevosmaailmani alkoi muuttua. Opin työskentelemään hevosten kanssa maasta käsin ja vapaana, ja Dancing with Horses avasi minulle uudenlaisen tavan katsoa ihmisen ja hevosen välistä suhdetta.
Kun hevonen on vapaa, ihminen ei voi perustaa yhteistyötä siihen, että hevosen kuuluu tehdä niin kuin pyydetään. Hevonen voi lähteä pois. Se voi jäädä. Se voi lähestyä, vetäytyä, kiinnostua tai kieltäytyä. Ihmisen on opittava näkemään nämä vastaukset ja muuttamaan myös omaa toimintaansa niiden perusteella.
Vähitellen opin, että hevosen kanssa voi tehdä asioita aivan toisella tavalla. Sen sijaan, että minä teen ja hevonen vastaanottaa, voimme tehdä yhdessä.
Tästä tuli myöhemmin Sounds for Horsesin tärkein perusta, vaikka koko Sounds for Horsesia ei silloin vielä ollut olemassa.
Sitten tulivat äänimaljat
Kun menin ensimmäistä kertaa äänimaljahoitokurssille, en odottanut, että siitä alkaisi kokonaan uusi luku elämässäni hevosten kanssa.
Silti jo ensimmäisen kurssipäivän jälkeen minun oli päästävä kokeilemaan oppimaani hevoselle.
Olin utelias. Mitä hevonen ajattelisi äänimaljasta? Miten se reagoisi ääneen ja värähtelyyn?
Kokeilin, ja jokin siinä kohtaamisessa pysäytti minut heti.
Äänimaljahoito ei muutu toiseksi siksi, että hoidettavana on hevonen ihmisen sijaan. Äänimalja tuottaa edelleen ääntä ja värähtelyä ja hoidon perusta on sama. Mutta hevosen kanssa hoitotilanteeseen tuli jotakin, mikä teki siitä minulle aivan erityisen.
Hevonen oli uskomattoman rehellinen.
Me ihmiset olemme taitavia peittämään tuntemuksiamme. Tulemme hoitoon, asetumme paikoillemme ja olemme siinä. Jos jokin tuntuu vähän oudolta tai epämiellyttävältä, saatamme silti jatkaa. Olemme varautuneita, kohteliaita ja tietoisia siitä, miten meidän odotetaan käyttäytyvän. Kun olemme varanneet ajan ja maksaneet hoidosta, emme kovin helposti vain nouse ja kävele pois.
Hevonen ei ajattele näin.
Kun hevoselle annetaan tilaa ilmaista itseään, se kertoo hyvin suoraan, mitä se tilanteesta ajattelee. Se voi lähestyä, vetäytyä, kääntyä, siirtyä tai tulla tutkimaan maljaa. Se voi tarjota jotakin kohtaa kehostaan tai kertoa, ettei jokin tunnu sille siinä hetkessä oikealta.
Se ei yritä miellyttää hoitajaa eikä mieti, millainen vastaus siltä odotetaan.
Hevosen kanssa syntyy parhaimmillaan jotain, jonka koen aidoksi, avoimeksi ja rehelliseksi vuoropuheluksi.
Ja minä olin jo aiemman hevosmatkani kautta opetellut kuuntelemaan sitä.
Siitä syntyi Sounds for Horses
Ensimmäisistä kerroista lähtien minulle oli selvää, etten halunnut tehdä äänimaljahoitoa vain hevoselle. Halusin tehdä sitä hevosen kanssa.
Minä voin tuoda tilanteeseen äänimaljat ja oman osaamiseni. Voin ehdottaa, kokeilla ja havainnoida. Hevonen vastaa. Sen jälkeen minun tehtäväni on kuunnella vastaus ja antaa sen vaikuttaa siihen, mitä teen seuraavaksi.
Juuri siitä syntyi Sounds for Horses.
Yhdessä tekemisestä.
Hevosen kuunteleminen ei tarkoita vain sen käyttäytymisen tarkkailemista. Kuuntelemisella on merkitystä vasta silloin, kun hevosen vastaus saa vaikuttaa ihmisen toimintaan.
Jos hevonen ottaa etäisyyttä, sitä ei tarvitse palauttaa paikalleen. Jos se kiinnostuu jostakin, sille voidaan antaa aikaa tutkia. Jos se kertoo tarvitsevansa vähemmän, minun täytyy osata tehdä vähemmän. Jos se hakeutuu lähemmäs, voin vastata siihenkin.
Minun ei tarvitse tietää etukäteen, millainen hoidosta tulee.
Me rakennamme sen yhdessä.
Tästä syntyi myös Sounds for Horsesin periaate, joka kuvaa edelleen kaikkea tekemistäni:
Hevosen ehdoilla.
Menetelmä antaa rungon, kohtaaminen tekee siitä ainutlaatuisen
Sounds for Horses alkoi muodostua menetelmäksi hyvin pian ensimmäisten kokemusten jälkeen. Halusin jakaa oppimaani myös muille, ja jos jotakin haluaa opettaa, sille täytyy pystyä rakentamaan ymmärrettävä ja turvallinen rakenne.
Koulutus ilman systematiikkaa on helposti vain kokoelma yksittäisiä kokemuksia ja tekniikoita.
Aloin siksi jäsentää sitä, mitä tein ja miksi. Miten äänimaljoja käytetään hevosen kanssa, mitä hevosessa havainnoidaan, miten sen viesteihin vastataan ja mitkä periaatteet ohjaavat työskentelyä. Näin Sounds for Horses sai oman runkonsa ja menetelmänsä.
Systematiikka ei kuitenkaan tarkoita valmista kaavaa, jonka mukaan jokainen hevonen hoidetaan samalla tavalla. Se olisi koko Sounds for Horsesin ajatuksen vastaista.
Jokainen hevonen on ainutlaatuinen. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Myös heidän välisensä suhde, energia ja vuorovaikutus ovat juuri heidän omiaan.
Siksi Sounds for Horses -menetelmä on pohja, jonka päälle kohtaaminen voi rakentua. Se antaa osaamisen, periaatteet ja turvallisen rungon, mutta ei määrää sitä, mitä juuri tämän hevosen ja tämän ihmisen välillä pitää tapahtua.
Menetelmä antaa pohjan. Hevonen ja ihminen luovat kohtaamisen.
Vuosina 2021–2024 koulutin Sounds for Horses -menetelmää laajemmin hevosten kanssa työskenteleville äänimaljahoitajille. Sounds for Horses® rekisteröitiin tavaramerkiksi ja siitä tuli osa The Wonder Labin toimintaa.
Kouluttamisen rinnalla olen koko ajan jatkanut myös sitä, mistä kaikki alkoi. Hevosten hoitamista.
Olen tehnyt Sounds for Horses -hoitoja koko tämän matkan ajan. Teen niitä edelleen ja jatkan niiden tekemistä tulevaisuudessa. Jokainen kohtaaminen uuden tai tutun hevosen kanssa tuo menetelmään jotakin, mitä ei voi kirjoittaa valmiiksi ohjeeseen.
Juuri siksi tämä työ kiinnostaa minua edelleen.
Äänimaljat voivat tuoda yhteen myös ihmisen ja hevosen
Sounds for Horses on vuosien aikana kasvanut myös yksilöhoitoja ja ammattilaisille suunnattua koulutusta laajemmaksi.
Olen järjestänyt lyhyempiä kursseja ihmisille, jotka haluavat oppia käyttämään äänimaljoja oman hevosystävänsä kanssa. Niiden tarkoituksena ei ole kouluttaa hoitajia, vaan tuoda äänimaljat osaksi hevosen ja ihmisen yhteistä arkea.
Kun ihminen opettelee käyttämään maljoja oman hevosensa kanssa, samalla hän harjoittelee jotain vielä tärkeämpää. Katsomaan, kuuntelemaan ja odottamaan hevosen vastausta.
Äänimaljasta voi tulla yksi uusi tapa olla yhdessä ja vahvistaa ihmisen ja hevosen välistä yhteyttä.
Sounds for Horsesin ehkä erityisimpiä kokemuksia ovat olleet luonnossa, laitumella hevoslauman keskellä järjestämäni sointukylvyt.
Niissä asetelma muuttuu jälleen.
Hevosia ei tuoda ihmisten luo suorittamaan niille annettua tehtävää. Ihmiset menevät hevosten maailmaan.
Hevoset saavat olla laitumella laumana ja liikkua vapaasti. Ne voivat tulla ihmisten ja äänimaljojen lähelle tai pysyä kauempana. Samalla ympärillä on luonto, hevosten liike ja keskinäinen vuorovaikutus sekä äänimaljojen ääni ja värähtely.
Ihmiselle syntyy kokemus, jota on vaikea rakentaa missään muualla.
Sointukylpyä voi kuunnella monessa paikassa, mutta sointukylpy luonnossa vapaan hevoslauman keskellä on jotain aivan omaansa.
Siinä ei enää oikein ole selvää rajaa sille, kuka antaa kokemuksen kenelle. Äänimaljat, ihmiset, hevoset ja ympäröivä luonto ovat hetken osa samaa tilaa.
Ehkä juuri siksi nämä hetket kuvaavat minulle niin hyvin sitä, mitä Sounds for Horses syvimmillään tarkoittaa.
Tarina jatkuu
Kun katson Sounds for Horsesin tarinaa nyt, se ei tunnu alkavan ensimmäisestä äänimaljasta.
Ensin minun piti itse muuttua.
Minun piti kulkea matka 1980-luvun ratsastuskoulukasvatista kohti hevoslähtöisempää ajattelua. Oppia työskentelemään hevosen kanssa vapaana. Oppia, ettei hevosen vastaus ole häiriö omassa suunnitelmassani, vaan olennainen osa keskustelua.
Oppia kuuntelemaan.
Kun tähän maailmaan tulivat äänimaljat, Sounds for Horses saattoi syntyä.
Sen jälkeen menetelmälle rakennettiin runko, jotta osaamista voitiin jakaa muille. Hoidot jatkuivat. Syntyi koulutuksia, oman hevosen kanssa työskentelyn kursseja ja sointukylpyjä hevosten keskellä. Kokemus kasvoi ja ymmärrys syveni.
Mutta kaiken alla oleva ajatus on pysynyt yllättävän muuttumattomana ensimmäisestä kokeilusta tähän päivään.
Minä en halua vain tehdä jotain hevoselle.
Haluan kuulla, mitä hevonen vastaa.
Ja sitten voimme tehdä sen yhdessä.
Ääni. Värähtely. Läsnäolo.
Hevosen ehdoilla.
